Olen jonkin aikaa istunut hiljaa opettajainkokouksessa kuunnellessani puheenvuoroja käännykkänuorten häiriintyneestä käyttäytymisestä - pelailusta ja viestittelystä oppitunnilla. Nyt en pysty pidättelemään enempää.
"Nyt kaikki kännykät reppuun"
Tuttu komento oppitunnilta, eikö vain. Kännykkä eli älypuhelin on häiritsevä, monestakin eri syystä. Lähinnä kuitenkin siksi, että se on häiritsevä oppitunnin kannalta. Lisäksi se häiritsee oppitunnin pitämistä. Siksi kännyköiden tulee olla syvällä repussa, akku, näyttö, antenni ja kuoret erillään toisistaan. Mahdollisimman syvällä. Piste.
Voisiko asiaa lähestyä toisesta kulmasta? Älypuhelin ja pääsy Internetiin ovat välttämättön pari oppitunnin onnistumisen ja uuden asian oppimisen kannalta. Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki arjesta:
Olen vieraalla paikkakunnalla, vieraassa maassa, en osaa paikallista kieltä ja olen jo valmiiksi myöhässä paikasta, jonne en edes tunne tietä. Jos noudatan tuon kireänutturaisen opettajan tiukkaa käskyä, päädyn todennäköisesti jossain vaiheessa iltapäivää paikallisen miliisin ylläpitämään kaksioon tai jopa ryhmämajoitustilaan, jossa varmaankaan ei voi valittaa pyyhkeiden puuttumisesta. Jotta kielitaidottomana pystyisin edes ottamaan kontaktia paikalliseen väestöön, tarvitsen puhelinluettelon kokoisen sanakirjan reppuuni, josta todennäköisesti löydän etsimäni sanan ensimmäisen tunnin aikana.
Älypuhelinmies sukkasandaaleissaan kaivaa selviytymisvälineen taskustaan ja käy nopeasti sivulla: http://m.sanakirja.org/
Muutama sana todennäköisesti riittää saamaan jollain tavalla vyyhtiä auki. Jos ei, voi tuo vyölaukkusankarimme koittaa löytää määränpäänsä osoitteessa https://www.google.com/maps/ sen sijaan, että koittaa saada selvää taskussa rypistyneestä ja hien kastelemasta paperinpalasta, jota kuulemma kartaksikin tituleerataan.
Lisäksi hän hyödyntää pienen kävelynsä pienimuotoisen liikunnan merkeissä sovelluksen http://www.sports-tracker.com/ vauhdittmana.
 |
| (http://infteam.jiscinvolve.org/wp/files/2012/11/mobile-hand.jpg) |
"Opetuksen tavoitteena on antaa oppilaille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja"
Perusopetuslaki kertoilee seuraavaa oppimisen tavoitteista:
2 §
Opetuksen tavoitteet
Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.
Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.
Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.
Erittäin tarpeellisia tietoja ja taitoja elämän kannalta nykyisessä tietoyhteiskunnassamme on eittämättä informaatioteknologian käyttötaito. Lisäksi taitoja vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän jo alemmilla luokka-asteilla ylioppilaskirjoitusten sähköistämisen myötä. Eivätkä YO-kirjoitukset ole ainoa syy. Mobiilin teknologian ja teknologian yleistyessä paikassa kuin paikassa kuluttajalta, kansalaiselta, loppukäyttäjältä vaaditaan yhä enemmän taitoa soveltaa taitojaan kosketusnäyttöjä, tietokantoja ja tunnuslukuja vilisevässä arjessa.
"Miksi Ville ei ole vielä ottanut älypuhelintaan esille?"
Lähitulevaisuudessa opettajat kirjoittavat oppilaidensa reissuvihkojärjestelmään huomautuksia oppimisvälineiden puuttumisesta, jos älypuhelin tai tabletti onkin jäänyt kotiin. Kaikki oppimismateriaali on sähköisessä muodossa muutamia luonnollisia poikkeuksia lukuunottamatta. Oppilas saa oppimisvälineensä avulla tallennettua tunnilla tehdyt muistiinpanot ja tehtävät sähköisen oppimisympäristön tarjoamaan pilvipalveluun ja näin myös kotonaan hyvin käsiksi samoihin dokumentteihin. Reppu on käytössä liikuntavälineiden ja tabletin kantamista varten. Mukaan saattaa joutua muutamia yksittäisiä A4-selluloosavalmisteita silloin tällöin.
Eräs yksityiskohta tulevaisuuden koulun opetettavista taidoista saattaa menettää tulevaisuudessa merkitystään - Onko käsinkirjoitustaito enää tulevaisuudessa hyödyllinen taito? Totta kai on. Loistavia ja legendaarisia Post-It-muistilappuja ei voi mikään sähköisesti korvata, vaikka useita kehnoja yrityksiä eri mobiililaitteissa onkin. Varmasti muutama muukin paikka löytyy tulevaisuuden maailmasta, jossa käsinkirjoitettua tekstiä ja käsinkirjoitustaitoa tarvitaan.
Pelkällä näppäimistöllä ei koulutehtäviä kuitenkaan voi suorittaa, vaan esimerkiksi matematiikan tehtäviä tehdään kosketusnäytölle kosketuskynällä. Heuristiset tekstintunnistustoiminnot tulkitsevat piirretyt merkit eri numeroiksi, symboleiksi ja operaatioiksi. Oppilas saa palautteen välittömästi tehtävän suoritettuaan - ei vasta tarkistuskirjalle marssittuaan tai seuraavan oppitunnin alussa. Oppiminen tehostuu ja oppilas voi edetä oman yksilöllisen oppimisnopeutensa mukaisesti. Oppimisympäristö pitää kirjaa kunkin oppilaan tehdyistä ja tekemättömistä tehtävistä, oikeiden ja väärien ratkaisujen suhteesta sekä osa-alueista tai tehtävätyypeistä, jotka erityisesti näyttävät tuottavan oppilaalle haasteita. Opettaja pystyy reagoimaan ajoissa ja täsmällisesti ongelmallisiin aiheisiin ja asioihin. Näin ollen oppilas loppujen lopuksi saa tulevaisuudessa yksilöllisempää, tehokkaampaa, tuetumpaa ja jopa taitotasolleen eriytetympää opetusta kuin nykyisin.
 |
| (http://www.discoveryclubtutoring.com/images/elementary.jpg) |
